2,5-VUOTIAS OLIVER

Eilen kun kuopuksellamme tuli puoli vuotta täyteen, tuli taas esikoisella kaksi ja puoli vuotta. Hullua ajatella että kesällä mä olen jo kolme vuotiaan lapsen äiti, välillä tuntuu kuin itse olisin se 3-vuotias.

Oliver on tempperamenttinen, iloinen sekä utelias pieni poika. Tarkkaavaisuutta löytyy vaikka muille jakaa eikä mitään voi siirtää kotona ilman että jäbä sen huomaa. Mä ostin eilen keittiöön uuden saippuan, sama merkki mutta eri tuoksuinen, Oliver huomasi sen tänään samantien ja alkoi utelemaan että mikä saippua se tuommoinen on. Esikoisemme on myös näköjään jonkinlaisessa kyselyiässä, sanavaraston käytetyin sana tällä hetkellä on varmasti mitä. Kaikesta pitää kysyä että mikä se on, mistä kuuluu ääni, mitä sä teet, mikä siinä on, mitä se tekee plus miljoona muuta kysymystä. Juttua riittää muutenkin vaikka kuinka paljon ja sanavarasto on yllättävän laaja, taivutuksetkin sujuvat.

Tahtojen taistelua käydään myös meidän kodissa joka päivä, uhma laantui jo hetkeksi mutta saapui ryminällä takaisin. Itkupotkuraivarit ovat tuttu juttu ja uutena lisänä kiukkukohtauksiin on tullut pureminen. Kaikki on vaikeeta, ulkovaatteiden pukeminen tuntuu vuosisadan painiottelulta ja lelujen jakaminen on maailman kaatava asia. Mikään tästä kiukuttelusta ei ihme kyllä kohdistu enää Noeliin, huomaa että pikkuveljestä on tullut Oliverille super tärkeä ja rakas. Aina ensin mennään sanomaan hei tai huomenta Noelille kun herätään tai tullaan jostain. Pikkuveli tulee minun mukaan on myös tuttu lause Oliverin suusta.

Oliver syö vaihtelevalla ruokahalulla, nukkuu yönsä huonosti ja valvoo öisin monta tuntia. Nukkumaan mennään yleensä seitsemän maissa illalla, poika herää n. 01:00 ja nukahtaa uudestaan 04-06. Kaksi viime yötä ollaan nyt tosin nukuttu putkeen mutta oon satavarma että ne ovat vaan poikkeuksia ja ensi yönä kömmitään taas meidän sänkyyn valvomaan.

Parasta Oliverin mielestä on Noel, autot ja jätski. Palapelit kiinnostavat, lukeminen on suosiossa ja kaikenlainen käsillä tekeminen on kivaa, esim. piirtäminen tai maalaaminen. Oliver kuuntelee tarkkaavaisesti, keskittyy jo pitkiäkin aikoja omiin leikkeihin ja kaipaa äidin syliä kun harmittaa. Uudet ihmiset ujostuttavat aina hetken aikaa ja jännät tilanteet saavat pojan sulkeutumaan ja painamaan päänsä alas. Karkailu on siisteintä ikinä ja hyvänä kakkosena tulee piiloutuminen jos vaippa vaikka pitää vaihtaa.

Oliver on mun mielestä maailman siistein pieni kaksi vuotias ja samalla maailman rasittavin. Mä voisin  oikeesti kirjottaa meidän esikoisesta romaanin mutta taidanpa jättää tämän postauksen näinkin "lyhyeksi".