Ja hän on...

Käytiin tänään aamulla rakenneultrassa. Mä nukuin todella huonosti sillä pyörin ja mietin ja jännitin. Aivan turhaan sillä pikkuisella oli kaikki vallan mainiosti. Kätilö ultrasi puolen tunnin ajan, tarkisti virtauksia ja selitti koko ajan samalla että mikä on mikäkin. Sydän pumppaa hienosti, kaikki aivojen osat ovat tallella ja raajatkin ovat pysyneet paikoillaan. Täydellinen pieni ihminen!

Painoarvioksi saatiin 381 grammaa ja vauva vastasi viikkoja 21+, hienosti siis kasvanut viikkoihin verrattuna. Istukka on jälleen etuseinämässä mutta eipä sillä niin väliä, olenhan tuntenut liikkeitä jo kauan. Se on onneksi myös sen verran korkealla ettei haittaa alatiesynnytystä millään tavalla. Koko ultrauksen ajan pikkuinen myllersi kovaa vauhtia vatsassa, venytti itsensä pitkäksi ja heilutteli käsiään ja jalkojaan vilkkaaseen tahtiin. Lopuksi kätilö kysyi että jäikö meillä kysyttävää joten vinkkasin siitä että se sukupuoli olisi kiva saada tietää vaikka mulla olikin jo aavistus siitä mitä jalkovälissä vilkkui. Kätilö kysyi mikä olo mulla on ja kun vastasin poikaolo niin vastauksena tuli että "No poikahan siellä on, ei jäänyt kyllä ollenkaan epäselväksi, sen verran esitteli meille sukupuoltaan".

Aivan ihanaa että meille tulee veljekset, mä olen nyt jo äärettömän kiitollinen toisesta pienestä pojasta ja toivon että heillä tulee olemaan vahva side toistensa kanssa. Onhan mullakin omiin siskoihin ja Jondella omiin veljiinsä. Kyllä ne pojat on vaan uskomattoman ihania! Mä alan nyt käymään läpi vauvanvaatteita ja leijun hetken tässä onnellisuuden kuplassa, mahtavaa keskiviikkoa!