Päivä 1: Laitan Oliverin päiväunille ensimmäistä kertaa ilman tuttia. Lapsi on herännyt aamulla jo puoli seitsemältä joten väsymys on taattu. Heiluttelen vaunuja viitisen minuuttia ja poika on untenmailla.
Illalla annan Oliverille tutin mistä on leikattu pää irti. Lapsi ei huoli sitä joten heitän sen roskiin ja sanon hyvää yötä. Oliver itkeskelee aina välillä, käyn välillä huoneessa mutta koska se menee Oliverilla täysin pelleilyksi päätetään antaa lapsen riehua itsekseen. 45 minuuttia ja lapsi on unessa. Yöllä poika herää pariin otteeseen itkemään mutta nukahtaa nopeasti uudestaan.
Päivä 2: Päiväunille nukahtaminen menee taas muutamassa minuutissa, luojan kiitos mahdollisuudesta nukkua pihalla vaunuissa.
Illalla menee noin tunti että Oliver nukahtaa. Jätkä juttelee itsekseen ja välillä huutaa äitiä tai isää, vähän rauhallisempi poika kuitenkin on kuin ekana iltana. Yö on kamala. Oliver herää kahden aikaan itkemään ja kun menen huoneeseen rauhoittelemaan poikaa alkaa koko yön kestävä show. Vieressä istuminen ei auta, poika alkaa hihittelemään ja pelleilemään. Jos jätän yksin huoneeseen nukkumaan alkaa armoton huutaminen. Tunnin huoneessa olon jälkeen otan Oliverin meidän väliin nukkumaan. Puolisen tuntia poika jaksaa maata melkein paikoillaan, tosin tökkii naamasta sekä hokee "hei äiti, hei iskä". Koitan laittaa takaisin omaan sänkyyn, paijaan, heijaan sylissä, istun sängyn vieressä, kävelen poika sylissä. Kello on kohta aamu. Väsyttää. Otan vielä hetkeksi pojan väliin nukkumaan mutta lapsi on toista mieltä, pitää päästä liikkumaan. Jonden herätyskello soi ja kannan pojan takaisin omaan sänkyyn. Nyt ei jaksa enää. Oliver itkee 10minuuttia ja on unessa. Saan nukkua kaksi tuntia ennen kuin poika herää uuteen aamuun.
Päivä 3: Päiväunille nukahdetaan taas muutamassa minuutissa. En yhtään ihmettele että poikaa väsyttää. Niin väsyttää muakin. Seuraava yö väsyttää myös jo valmiiksi.
Illalla Oliver jaksaa taistella unta vastaan 40 minuuttia. Välillä poika huutaa anna, anna ja välillä pitää väsynyttä "ääääää" ääntä kunnes nukahtaa. Kahdentoista aikaan kuulen tutun itkun ja kiroan mielessäni että nyt jo. Menen huoneeseen ennen kuin Jonde ehtii herätä ja läsnäoloni lopettaa itkun. Vartin verran hengailen sängyn vieressä ja hiivin hipihiljaa pois. Kahdenkymmenen minuutin päästä Oliver huomaa etten ole enää huoneessa ja aloittaa laiskan ääää-äänen. Päätän olla menemättä huoneeseen sillä Jondea ei ääni näytä haittaavan. Lapsi jatkaa kahden tunnin ajan, aina viidentoista minuutin välein anna-sanan hokemista tai puoliunessa äää-ääntä. Välillä poika juttelee itsekseen omalla kielellä. Kolmen aikaan en enää ole kuullut että Oliver olisi hereillä. Unet jatkuvat yhdeksään asti aamulla.
Päivä 4: Päiväunille nukahdetaan kymmenessä minuutissa.
Illalla uni tulee lapsella jo vartissa, tuntuupa hyvältä! Oliver nukkuu koko yön heräämättä kertaakaan, mikä mahtava mahtava fiilis! Tiedän että vielä saattaa tulla takapakkia mutta ehkä pahimman yli ollaan päästy, sormet ristissä. Oliver ei nimittäin ole nukkunut kokonaista yötä heräämättä edes silloin vaikka tutti olisi ollut suussa. Ah tätä levon ja riemun määrää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti