Oliver puhuu!

Koska viime postaukset ovat olleet hyvin vauvapainotteisia, ajattelin pyhittää tämän kirjoituksen ainoastaan Oliverille. Oliver on tämän kuun puolessavälissä jo vuoden ja kahdeksan kuukautta, kehitystä on tapahtunut ihan huimasti lyhyessäkin ajassa.

Suurin harppaus on tapahtunut puheenkehityksessä. Päivittäin huomaan että Oliver sanoo uusia sanoja ja kovasti jo matkii meidänkin puhetta. Tänään uutena sanana tuli sana lego. Sanat saattavat unohtua nopeasti mutta ainakin huomaan että jotkin yksittäiset sanat tarttuvat heti mukaan päivittäiseen käyttöön. Oliverin kanssa pystyy jo keskustelemaan hyvin, poika vastaa omalla kielellään pitkänkin "lauseen" takaisin jos sattuu olemaan sillä tuulella että vastaaminen huvittaa. Pojan kanssa saa myös heittäytyä ihan täysillä mukaan leikkeihin, tänäänkin naurettiin molemmat vatsa kippurassa legoleikeille vaikka kuinka kauan, musta on mahtavaa että noinkin nuori ihminen osaa jo aiheuttaa sekä saada aitoja naurukohtuksia.

Tärkeät sanat:

Äiti(Tätä alettiin hokemaan uudestaan pari päivää sitten ja voitte 

kuvitella kun meinasin alkaa itkua tihrustamaan kesken muskarin)

Ikkä=Iskä

Ukki

Kiitti

Ajaa

Auto

Pylpy=Kylpy

Kii=Kiinni

Pupu

Hauva

Vauva

Päppu=Loppu/Lamppu

Eikki=Leikki

Pää

Uoka=Ruoka

Näiden sanojen lisäksi Oliver osaa matkia muutamia eläimiä, kertoa mitä ääntä esimerkiksi auto pitää ja tietää missä sijaitsee mikäkin ruumiinosa. 

Tällä hetkellä lempipuuhaa on varmasti kirjojen lukeminen. Poika viihtyy sylissä yllättävän kauan kunhan vain jaksaa vaihtaa kirjaa välissä ja kunhan siitä löytyy tarpeeksi kuvia mitä tutkia. Piirtäminen on myös kovassa huudossa ihan niin kuin ruoanlaitossa tai siivouksessa auttaminenkin. 

Uhma on koko ajan pinnalla mutta sen kanssa on helppo toimia kun tietää mistä kiikastaa ja mistä naruista vedellä. Bussissa alkaa välillä kiukuttelu mutta kun muistuttaa että ovet menevät auki ja kiinni, on lapsi taas totisena tuijottamassa ovia ja hihkuu "kii" aina kun keskiovet sulkeutuvat. Välillä pahempiakin kiukkukohtauksia ilmenee jotka toteutuvat tavaroiden paiskomisella ja lattialle heittäytymisellä mutta nekin saa loppumaan yllättävän nopeasti kunhan vain kiinnittää pojan huomion muualle. Yllättävän helppoa uhmaa, ainakin vielä. 

Mä välillä yllätyn miten omanlainen persoona Oliver on jo nyt. Sitä unohtaa että oma vauva on kasvanutkin jo pieneksi pojaksi ja päivittäin mun on pakko halata ja pussata tätä ihanaa sinisilmää ja kertoa kuinka rakas lapsi hän onkaan. Ihanampaa esikoista ei voisi toivoakaan!