Syömään!

Hassua miten ihminen muuttuu koko ajan. Mietin yksi päivä mun suhtautumista ruokaan ja miten paljon se on muuttunut ihan parinkin vuoden sisällä. Kun asuin yksin en jaksanut laittaa ruokaa, elin epäterveellisesti leivällä sekä nugeteilla. Söin salaattia todella harvoin ja söin kunnollisen lämpimän aterian ehkä kerran viikossa.
Kun tapasin Jonden aloin syömään paremmin. Jonde jaksoi tehdä meille molemmille lämmintä ruokaa, salaatti ei kuitenkaan vieläkään ollut mukana ruokavaliossa. Aina silloin tällöin innostuin syömään terveellisesti mutta se innostus hiipui aina viimeistään viikon kuluttua. Mua ei myöskään haitannut syödä epäsäännöllisesti, olihan mulla aina leipää kaapissa tasapainottamassa kurnivaa mahaa.

Vasta nyt kun Oliver syö meidän kanssa samaa ruokaa olen alkanut panostamaan ruoanlaittoon. Musta on palkitsevaa valmistaa terveellistä sekä täyttävää ruokaa omalle jälkikasvulleni sekä miehelleni. Ihan oikeesti. Heti kun on enemmän suita ruokittavana on se ruoanlaitto myös kivempaa. Nykyään mulle on myös tärkeää että joka aterialla on mukana jotain kasviksia. Olen viime aikoina oppinut syömään tomaattia jonka olen kokenut vastenmieliseksi lapsesta lähtien. Paprika on mulla vielä opettelun alla, tällä hetkellä pystyn syömään sitä ainoastaan ruoan seassa, salaattiin sen sijaan en laita sitä vieläkään.

Pyrin nykyään myös tekemään aina viikoksi ruokalistan. Mulla ei mene pasmat niin sekaisin jos koko viikolle on selkeä ruokasuunnitelma, kauppalistatkin pysyvät maltillisina eikä heräteostoksia tartu niin paljon mukaan. Tällä konstilla pystyn myös pitämään ruoat vaihtelevina eikä yhteen ruokaan kyllästy helposti. Mä tarvitsen sitä vaihtelevuutta juurikin arkiruokaan, muuten sen laittamiseen kyllästyy.

Vaikka olenkin jo ruoan suhteen oikeilla jäljillä on mulla huomattavasti parannettavaa. Mä syön ihan valtavasti herkkuja enkä uskalla edes ajatella minkä näköinen olen vauvan synnyttyä. Tällä hetkellä koen pääasiana että Oliver syö terveellisesti sekä monipuolisesti, ehkä jossain vaiheessa saan otettua itseäni niskasta kiinni ja aloitan herkkulakon, tietenkin sitten vasta kun en ole raskaana. Pidän sitä tällä hetkellä hyvänä tekosyynä herkkujen syömiselle ja väitän että vauva niitä herkuja haluaa enkä minä.

Mulla on kesken huomisen kauppalista, teen sen valmiiksi ennen kuin Oliver herää päiväunilta, makoisaa tiistaita!