sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Miks sun vatsa on niin pieni?

Nyt kun laskettuun aikaan on vain puolitoista kuukautta jäljellä, mä huomaan että oon hyvin turhautunut ja turhaudun entistä enemmän pienistäkin asioista. Miljoonat kysymykset siitä että jännittääkö mua jo, milloin poika syntyy, miksi mahani on niin pieni, mikä pojan nimeksi tulee yms. ärsyttävät jo aika lailla ja ensimmäisen kerran elämässäni mä huomaan että tahtoisin aikalisän. Olisi huojentavaa että vaikka vain hetken pienen, ihmiset eivät tietäisi että olen raskaana, ja voisin tuntea itseni joksikin muuksi kuin käveleväksi kohduksi. Se, että ihmiset koskettelevat vatsaani ennen kuin edes tervehtivät minua itseäni saa mut näkemään punaista, ja olen lopen kyllästynyt siihen. Jopa tuntemattomat ihmiset keitä en eläessäni ole nähnyt, hipelöivät mun vatsaani koska ovat jotain kautta saaneet kuulla että odotan lasta. Hyvät ihmiset, lopettakaa se tuntemattomien vatsojen tökkiminen!
Totta kai asioita saa kysyä, onhan se luonnollista ja mukavaa että ihmiset ovat kiinnostuneita, mutta kun päivän aikana vastaa samoihin kysymyksiin miljoona kertaa, se alkaa loppu peleissä tympiä erittäin paljon.

Tämäkin saattaa olla vain mun omaa turhautuneisuutta. Pohjimmiltani mä olen hyvin kärsimätön ihminen, ehkä mä vain en malta odottaa että tapaan pikku tyypin joten kaikki pienemmätkin ärsytykset tuntuvat tällä hetkellä maailmaa mullistavilta asioilta.

Asiasta imuriin; mulla on mennyt koko viikko asuntoa siivotessa. Me ollaan valehtelematta heitetty kymmenen pussillista tavaraa roskiin ja kämppä näyttääkin siltä. Asiat on saatu paikoilleen ja tilaa löytyy hyllyistä vielä yllin kyllin. Tähän siistiin pieneen yksiöön on vieläkin ilo astua sisään, kun olen tottunut että joka paikasta löytyy vanhoja papereita ja turhia tavaroita, ja nyt mä näen ympärilläni vain hyvin järjestetyt hyllyt eikä turhaa tavaraa mailla halmeillakaan.

Huomenna olisi tarkoitus lähteä veneilemään kunhan saadaan aikataulut järjestettyä oikein, ehkä mun ajatukset pääsisivät samalla hieman tuulettumaan, ja olisin jonkin verran paremmalla tuulella ensi viikolla. Hyvää yötä kaikille!

2 kommenttia:

  1. Mä niin tiedän mistä puhut! En voinu sietää raskausaikana (tai muutenkaa? :D) sitä että toiset tulee hipelöimään mun mahaa. Mun mielestä se on ihan verrattavissa siihen et joku tulis hipelöimään mun takapuolta, ihan yhtä yksityistä! :D Ja se et kenelläkään ei oo mitään muuta juteltavaa kuin se tuleva vauva, ois ollu ihan kiva et ees joku ois kysyny "mitä sulle kuuluu?"..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Heti ku on raskaana niin yllättävän monelle se sitten tuntuu kuuluvan :D Eniten just ärsyttää et aivan tuntemattomat ihmiset ajattelee et se on ihan ok puhua ihmisen vatsalle ennen ku puhuu itse sille joka on raskaana :D

      Poista