YKSI TALVIKKO, KAHDET RATTAAT JA KOLMET KUULUMISET

Meille muutti eilen pieni kääpiöhamsteri. Aikomuksena oli ottaa kaksi gerbiiliä mutta koska terraario olisi jäänyt ahtaaksi niin päädyttiin mieluummin talvikkoon. Nimeksi herralle tuli Herra Pullaposki. Tuttavallisemmin Pullukka. Kaikki mahdollinen on uudelle asukkaalle hommattu ja mä oon aivan haltioissani tosta lutusesta kamusta. Hassua että pieni jyrsijä aiheuttaa mussa jonkun onnellisuus reaktion, purun tuoksu tuo mieleen edesmenneen pupuni ja tuo mulle todella kotoisan olon.

Muuten arki rullaa samalla tavalla kuin ennenkin. Käytiin Oliverin kanssa hakemassa tuplatkin meille kotiin jotka mun vanha luokkalainen meille lahjoitti, oon vieläkin vähän äimän käkenä siitä miten ihania ihmisiä on olemassa! Nyt meidän pieni eteinen on täynnä rattaita. Myin noin viikko sitten meidän yhdistelmät pois ja ostin Oliverille pienemmät rattaat jotka oon muutaman päivän koeajon jälkeen todennut oikein passeleiksi, lukuunottamatta sitä ongelmaa että potkin välillä renkaiden lukkoa nopeasti kävellessä. Talvella rattailla ei myöskään pahemmin kuljeta renkaiden takia mutta kakkosrattaiksihan ne varmasti jäävätkin vauvan synnyttyä.

Oliverin nukkuminen on vieläkin täysin kiikunkaakun. Poika nukkuu hyvin 1-2 yötä jonka jälkeen tulee yö joka on aivan mahdoton. Viimeksi huonona yönä sain nukuttua noin kolme tuntia joten kiukuttelin koko päivän ja tuntui että Oliverin nostaminenkin oli ylivoimaista, soitin Jondellekkin töihin ja itkin puhelimeen kun väsytti niin paljon, onneksi sain itseni kerättyä melkein heti puhelun jälkeen. Asiaa ei auta että nukun huonosti raskaude takia, herään vessaan tai siihen että mulla on oksennus kurkussa. Jos kumpikaan noista ei mua herätä niin kuumuus kyllä tekee sen. Sen jälkeen kestää vähintään tunti saada uudestaan unta. No katotaan sitä nukkumista sitten viiden vuoden päästä uudestaan.
Nyt poitsu on taas nukkunut kaksi yötä putkeen niin että on herännyt vain kerran tai kahdesti ja nukahtanut itse uudestaan joten oon varma että ens yö on taas yhtä painajaista. Ehkä tää joskus tästä, mä syytän edelleenkin poskihampaita.

Kelit ovat olleet hieman viileämpiä mikä tarkoittaa että ollaan lenkkeilty Bambin kanssa ihan urakalla, koiraparka ei ole läkähtynyt samalla tavalla kuin helteillä. Kävely käy melkeinpä terapiasta, varsinkin kun ilmassa tuoksuu sade ja muita ihmisiä ei näy mailla halmeilla. Mä taidan itse asiassa nyt suunnata koiran kanssa ulos ennen kuin Jonde ja Oliver ehtii tulla kaupasta takaisin, kivaa keskiviikkoa!