Vauva viihtyi hetken rattaissa kunnes vaipasta tulvahti aromikas haju. Jonde lähti sitten Noelin kanssa kotiin ja me jäätiin Oliverin kanssa metsään keräämään käpyjä, katselemaan tikkaa, kuvailemaan syksyä sekä tuijottelemaan muurahaisia. Musta on ihanaa että Oliver viihtyy niin hyvin ulkona ja yleensä kiukuttelu alkaa vasta kun pitäisi mennä kotiin, jos silloinkaan. Puolet matkasta Oliver jaksoi kävellä ja puolet matkasta mä kannoin pientä uupuutta poikaa kotiin.
Kotiin päästyämme lähdin samalla ovenavauksella Bambin kanssa lenkille ja Jonde jäi poikien kanssa leikkimään. Lenkin jälkeen keitin meille päiväkahvit ja istahdin Oliverin huoneeseen seuraamaan pojan leikkejä. Pian olikin jo aika tehdä päivällistä, aurakanaa ja riisiä. Syötiin taas yhdessä, mä pyrin muutenkin aina syömään Oliverin kanssa samaan aikaan mutta perheenä syöminen on meillä pientä luksusta sillä yleensä kun Jonde tulee töistä ollaan jo ehditty syödä päivällinen.
Aikamme ruokaa sulateltuamme huomasin että Oliverilla alkaa väsymys painamaan. Noel nukkui taas ulkona ja Jonde lähti kauppaan joten me alettiin Oliverin kanssa muovailemaan muovailuvahalla kaikkea maan ja taivaan välistä. Ensin annoin pojalle sormivärit mutta ne eivät kelvanneet joten siirryttiin muovailuvahaan. Ehdittiin hetken muovailla kunnes vauveli ilmoitti kovalla äänellä heränneen joten ei muuta kuin bebe syliin ja maitoa naamaan. Kuuden maissa tein Oliverille iltapuuron ja puolisen tuntia meni että lautanen oli suht koht tyhjä. Oliver nousi pöydästä maailman suloisimpien sanojen kanssa "äiti, nukkumaan". Vaihdettiin yökkäri, pestiin hampaat ja menin lukemaan iltasadun. Viittä vaille seitsemän poika tuhisi unta. Ainakin päivä oli tapahtumarikas kun uni tuli noin nopeasti.
Noel on vielä hereillä ja on kovin tyytymätön, maha vissiin vaivaa pikkuista. Mä jatkan nyt Possen katsomista ja nostan pikkuisen syliin hytkymään jotta Jonde saa hetkeksi hengähtää. Kivaa lauantai-iltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti